Iloinen keskiviikko

Syyskuun viimeinen päivä, kuinka onkin aika voinut mennä tällaista vauhtia! No, sitä ihmetellessä meni kutakuinkin koko päivä, kovasti oli ihmettelyn aiheita! Runopiirissä oli tosi mukavaa, kaikki tutut lausujat matkassa lukuun ottamatta Eijaa ja Seppoa. Kyllä mä nautinkin kulkemisesta, kovasti Vladi tänäänkin kysyi, minne olen menossa, ihan koko matka meni silleen! Tänään ja huomenna torstaina on ne mukavimmat tunnit!

Kyllä oli päivä, mahtava!

Tänään oli sellainen päivä, että hui hui... Kyllä tuntui jo aamusta asti siltä, että jaksaa päntätä ranskan kieliopin ihan kevyesti. Olin aamutuimaan Halikon hautausmaan kesäihmisiä morjenstamassa, sen jälkeen suuntasin koulukeskuksen pysäkille autoa odottamaan. No, muutama Alhaisten koulun oppilas oli siinä odottamassa, yhdessä rynnistettiin autolle, kun nähtiin sen olevan tulossa. Kävi tässä reissussa niinkin, että mun reppu liukui vaikka kuinka pitkälle, yhtään en tiennyt, minne asti se meni. Onneksi pojat huomasivat, minne se oli mennyt, siinä sitä saikin ihan mukavasti repun takaisin. No, Vladi kyllä osaa tehdä tylsemmästäkin päivästä hauskan, niin se kävi nytkin. Kysyi, mitä mulla on ohjelmassa ja missä olen ollut. Voi vitsi, mikä päivä! Nyt on mukava kuulostella Radio Novaa...

Maanantaina

Olin aamulla yhdeksän aikaan kaupungilla, Vladi tuli vastaan heti ensimmäisen tulon kohdassa, kysyi tavalleen tyypillisesti, minne olen menossa. Kaffemukiin teimme itse ohjelman, ketään vierailijoita ei ollut. Minäkin osallistuin ohjelman tekemiseen, kun luin runon, Irmeli luki pätkiä Huovisen perheen kirjeestä ja hänelläkin oli runo. Iloisin fiiliksin sain mennä kutakuinkin koko päivän, oli sellainen mahtava päivä, niitä änkeää aina viikon alkuun, ihan joka kerta!

Kaupungilla tuntui, että jotain puuttuu

Kun kukaan ei kysynyt, minne olen menossa, yleensähän Vladi kysyy sen. Ja tänään, kun en saanut vastata siihen, tuntui, että jotain puuttuu. Mutta pääasia oli kuitenkin, että päivä oli kohtuullisen hyvä tänäänkin. Ei tarvinnut murehtia oikeastaan missään kohtaa päivää, en ollut ihan huonolla fiiliksellä, vaikka Vladi puuttui. Ensi viikolla me nähdään, siitä olen ihan varma! Ja taas saan vastata iloisin mielin kysymykseen, minne olen menossa!

Soturikissa Harmaaraidalle

Hei, Harmaaraita! Olen kaksijalka, nimeni on Maria. Asun Salossa, Ylhäisten kaupunginosassa, kotikatuni on Lasinpuhaltajankatu. Olen luonteeltani iloinen ja reipas, aivan kuten sinäkin. Minulla on paljon kaksijalkoja ystävinäni, tuossakin linja-autossa oli ystäviä aika paljon. Harmaaraita, olet hieno soturikissa, kävin katsomassa kotisivuja ja taidanpa tehdä niin, etä linkitän sinut ja ystäväsi! Kuinka hienoa onkaan olla, kun ystäviä on, ystävät tekevät niin paljon iloa ja valoa päiviin!

Uskomaton päivä!

Täytyy kyllä sanoa, etten ole ikinä kokenut tällaista päivää, en varsinkaan näin lähellä viikonloppua! Viron kurssi meni ihan nappiin, päivä on muutenkin ollut oikea nappipäivä. Vaikka ton Asperger-syndrooman takia en pystykään ihan joka kohdassa keskittymään, haluun oppia viroa. Nappipäivä tuli siitäkin, kun vaihdoin muutaman sanan Vladin kanssa. Päivä muodostui iloisesta sananvaihdosta, mukavasta kurssista ja kaikesta muustakin hienosta, mitä tapahtui!

Olipa päivä!

Lähdin tossa puoli viiden aikaan runopiiriini, selailin uutta runokirjaa löytääkseni sopivan runon tuntia varten. Kokeilin Hannelen ehdottamaa konstia, laitoin kirjan kiinni ja kun mä avasin sen, heti kirjan ensimmäinen runo kolahti muhun aika reippaasti. Oli tosi kaunis runo, ihmiset tahtoivat kuulla sen toiseen kertaan! Joskus uusissa runoissa käy näin! Toki sitten Sirkkulan päässä Vladi kysyy, minne olen menossa, olisikohan päivä voinut ekan kotiintulon jälkeen jatkua paremmin? No ei. Ja nyt mulla menee hyvällä fiiliksellä tää päivän loppuosakin!

Syntymäpäivän aamu

Olin hakemassa sanomalehden, taivas oli selvästi maanantaita harmaampi. Aamun ensimmäinen puolen paikkuri tulee kotitaloni ohi, Vladi huiskauttaa kättään. Olin just siinä kohdassa noussut ylös, ajattelin, että tää on hyvä homma, kun ei ihan hirvittävän aikaisin ole hereillä. Mahtava fiilis jäi tästä aamusta, olin kyllä tosi iloinen. Miten sitä voisi olla muuta kuin iloinen, kun juuri maanantaina olin ostanut uuden lompakon, nauttinut aurinkoisesta päivästä, eihän mikään voi olla sen parempaa!

Ajatuksia viikonlopusta

Oli tosi hieno leiripäivä, aurinko paistoi ja Lammenjärvi kimmelsi auringon valossa. Kuinka hienoa oli, kun me nautimme auringosta, iloisesta yhdessäolosta ja Heli-emännän laittamasta hyvästä ruoasta. Saunakin lämpisi lähetysleiriläisille, Timo ja minä hääräsimme saunalla. Minä tosin poltin peukaloni, kun laitoin sen kuuman vesipadan kannelle. Tänään on Tuomasmessu, jossa me käytämme nuoren seurakunnan veisukirjaa, miten olisin saanut sen käyttööni, jos olisin unohtanut sen Lammenjärvelle, en mitenkään!

Perjantaina, niin mahtavaa!

Harmitti vain, kun aamulla kaupungilla ollessa en nähnyt Vladimiria ollenkaan! Olisi ollut taas mukava vastata kysymykseen, minne olen menossa! Siis se on kaikkein mukavin juttu, minkä saan tehdä. Viron kurssin kirja tuli hankittua, tosi hieno juttu! Oli mukavaa, kun kaikki oli kohdillaan ja ihan koko päivän. Tänään ilmastointimiehet olivat meillä, kun tulin kotiin, kaikki oli valmista, äiti pääsi illalla laittamaan mustikkapiirakkaa, josta pidän kovasti! Toivottavasti muu osa viikonloppua olisi yhtä mukava kuin perjantaikin! Sitä tässä nyt toivotaan ja iloisena fiilistellään!

Saavu hellä Pyhä Henki

Saavu sinne, missä murhe maahan painaa ihmisen. Kaunis pyyntö, jota olen itsekin joutunut käyttämään. Ainakin siinä kohdassa, kun oli Ukin hautajaiset. Rukoilin moneen otteeseen, että Jumala auttaisi minua selviämään hautajaisista, se auttoi aina, kun tiesin sen auttavan. Se auttoi jopa silloin, kun minusta tuntui ylivoimaiselta, matkalla Perniön siunauskappeliin ja siinä kohdassa, kun Marko-suntio toi arkun alttarin eteen. Se on auttanut ja auttaa vastakin. Kiitos ystävä, kun olit lähellä!

Aikamoinen päivä!

On kyl ollu melkoinen päivä kaiken kaikkiaan. Aamulla siivottiin, että meillä on paikat kunnossa, kun ilmastointi-ihmiset tulevat puhdistamaan ilmastointikanavia. Kotoa lähtiessäni eivät olleet vielä tulleet, mutta kotiin tullessa tilanne päivittyi silleen, että puolta tuntia lähtöni jälkeen olivat tulleet. Ollikkalan kierroksella loukkasin jalkaani, kun autosta toiseen siirtyessäni tömähdin pahasti tallinedustan asfalttiin. Siinä pari matkustajaa ja Vladimir hurruuttivat tallin takaa hiekkatietä pitkin Ollikkalan reitille. Lausuntakin meni tosi hienosti, kyllä se oli mukavaa!

Tänään tiistaina

Oli taas sen verran mahtava päivä, kyllä mä tiesin tän jo aamulla! Lasse kuskasi mut kotiin ranskan tunnilta, kuskaa todennäköisesti viel keskiviikon ja torstainkin. Aamupäivällä kävi taas se sama hieno juttu, mikä mulle melkein aina käy: Toi, että Vladimir kysyy multa, minne oon menossa, kyllä siinä moneen otteeseen saan pinnistää, varsinkin, jos oon menossa moneen paikkaan päivän aikana. Tänään oli kyllä fiilis kohdillaan, ihan mahtavaa!

Tyypillinen päivä viikon alussa

No, tää oli aika tyypillinen päivä mulle, tiesin kyllä, että näitä tällaisia tulee monta just tähän viikon alkuun. Aamulla tulin varttia vaille kymmenen sillankulmaan, kävelin suojatien yli sille puolelle, mistä Sirkkulan auto lähtee. Eikös sitten siinä kohtaa Vladimir kysynyt multa, mihin olen menossa, toisen kerran lähtiessäni Kaffemukiin. Vitsi, että voi olla hyvä päivä, just tyypillistä viikon alkuun ja siitä saa nauttia monta päivää!

Ihan ihmeellinen viikko!

En ole voinut muuta tehdä kuin ihmetellä tätä viikkoa! Vladimirin kanssa on tullu kuljettua liki koko viikko, kun vielä lauantainakin pääsin hänen kanssaan Halikon kirkonkylälle. Ei siinä paljon muuta voinut kuin ihmetellä ja nauttia kulkemisesta. Tietty hän kysyy minne on menossa ja näin, se on niin tyypillistä just hänelle. Ei edes osaa ajatella, kuinka mahtavaa on, kun voi nauttia kulkemisesta. Kansalaisopistokin saatiin alkuun, ihan hauskaa sekin. Nyt vaan nauttii opiskelusta ja on mukana, hyvä mieli siitä jää!

Älä riko kaavaa

Mulla soi nyt radiossa tää kappale, Irinan hieno kappale! Mulla oli niin mahtava viikonlopun alku, kun kävin mummin luona, olin siitä tosi iloinen. Kun en ollut aikaisemmin lähtenyt äidin mukaan, nyt oli sopiva aika lähteä itsekseen. Olin tosi tyytyväinen siihen, että lähdin, koska mummi tuntee itsensä aika yksinäiseksi. Tänään on kyllä sellainen fiilis, että voisi lähteä kirpputorille, se olisi aika hienoa, kun viime viikonloppu oli tosi hieno. Etteivät halikkolaiset ala ihmetellä, missä olen ollut, kun minua ei ole näkynyt. Olen tosi iloinen, nautin mummin seurasta, Siru-koirakin oli ihan onnessaan, kun pääsi mun kanssani lenkille!

Vielä yksi kurssi!

Nonni, tänään alkaa sitte viel tää viron kurssi, puol neljästä viiteen asti menee, kuuden ajoissa olen kotosalla tältä tunnilta. On muuten tosi hienoa, että pääsee hyvään fiilikseen heti opiskelun alussa, vaikka nyt tekee kolmea päivää. Ei se haittaa, mutta aika vaateliasta se on. Olenhan mä selvinnyt ukin hautajaisista, miksi en selviäisi tästäkin!

Oli hienoa aloitella runopiiriä!

No, tää oli kyllä mahtavin runopiirin aloitus näinä kymmenenä vuonna, eipä olisi tullut mieleenkään aloittaa tätä tällä tavalla! Meillä molemmilla, niin minulla kuin Vladimirillakin, oli ihmetyksen aiheita päivän suhteen, itse ihmettelin sitä, kuinka hyvän fiiliksen olin saanut tähän toiseen kansalaisopistopäivään. Vladimir ihmetteli, miksi olin lähtenyt niin aikaisin tunnilta, kun mun olisi pitänyt olla puoli yhdeksään asti. Mulla vaan oli fiilis kohdillaan, nautin ihan täysillä!

Ranskan kirja jo repussa!

Aivan niin, eilisiltana pakkasin sen jo valmiiksi reppuun, hyvillä mielin olen tunnille lähdössä. Piti onnitella Ekan velipoikaa Kolkkaa, kun hän täyttää tänään kuusi vuotta. Miauuu vaan Tuijalle, Jarille ja kissoille! Tänään on jo sellainen raisu fiilis, varmaan jatkuu siitä, mihin eilisiltana jäin. Fiilis on aika hyvä, nyt vaan pitää yrittää nauttia näistä tunneista! Jokaisesta omalla tavallaan!

Kansalaisopiston alkua odottaen

Kovasti jo odottelen kansalaisopiston alkua, vauhdilla se viimeinenkin lomaviikko tossa meni, siis tää oli jotain aivan uskomatonta! En edes tajunnut sen menevän näin vauhdilla kuin se on nyt mennyt. Mutta hienoahan tää on, kun kaikki tää kansalaisopiston juttu taas alkaa, ei tiedä yhtään, keitä on tulossa opiskelukavereiksi. Ranskan ja lausunnan kyllä tietää, että niissä on kutakuinkin ne samat ihmiset kuin viime vuonnakin, mutta viron ryhmä on vähän sellainen, että siitä en tiedä vielä kovin paljon. Mutta varmasti opin tuntemaan senkin ryhmän. Iloisin ja luottavaisin mielin lähden tätä kansalaisopiston työkautta aloittamaan, hyvä näin!

Kansanlaulukirkko 060909

Oli tosi mukava kansanlaulukirkko, en ollut koskaan kokenut mitään niin mahtavaa! Harpoin yhdessä Kaarlon kanssa Salon kirkkoon, olin tosi iloinen tästä, kun kuitenkin pääsin kansanlaulukirkkoon, vaikken ollutkaan leirillä. Kotipysäkin ohi mennessämme Jashar kysyi multa, jäänkö kotiin vai tulenko kaupunkiin. Mä sanoin, että kaupunkiin tietenkin, kun olen luvannut Kaarlolle osallistumiseni kansanlaulukirkkoon. Lauluja oli mukava laulaa, koiraystäväkin tuli jumismatkan aikana. Pipsa näykkäsi mua korvalehdestä, pyrki kovin syliini. Hän nuoli kasvojani ja käsiäni. Kuinka onnellinen sitä onkaan, kun kaikki osuu hyvin kohdilleen. Täytyy olla tosi iloinen!

Varsinainen ravauspäivä!

Oli mulla kyllä sellainen ravauspäivä, ettei mitään määrää! Ei kyllä heti tule mieleen sellaista päivää, mikä mulla tänään oli. Aivojen pinnistämistäkin riitti aika tavalla, kun Vladimir kysyi kummallakin kerralla, minne oon menossa. Ensiksi mun piti viedä kotiin kaali ja omenoita, sitten toisella kerralla mun piti käydä kirjakaupassa hakemassa ihana Opri-kissan onnenvuosi-kirja, sitten siinä oli juotavan ja naposteltavan hakemista viikonlopuksi, näinhän tää päivä tässä meni!

Aikast mahtava tiistai!

Kun olin kahteen eri kertaan kaupungilla, oli pakkokin lähteä, kun Elle-lehden tilaajalahja odotti minua postissa. Aamukympistä asti olin liikenteessä, kun piti hakea vessapaperia, omenoita ja tuorejuustoa,toisella kerralla olin kirjastossa ja postissa. No, kummassakin kohtaa Vladimir kysyy multa, minne olen menossa, miten mukavaa! Tällaista se on joka kerta, siis tosi mahtavaa! Varsinkin toi aamu, se oli hieno!