Tätä en ymmärtänyt ollenkaan!

Että kahden tunnin olemisesta saisi sanomista! Normaalisti äiti ei sano vielä kahdesta tunnista, vaan kahta tuntia pitemmästä olosta voi tulla sanomista. Syynä sanomiseen oli kulmien laiton peruutusaika, joka oli osunut äidin kohdalle ja josta kumpikaan meistä ei ollut tiennyt. Sitä hienompaa osaa päivästä oli muutaman sanan vaihtaminen Vladin kanssa, ranskan tunti oli vähän heikompi, kun keskittymiseni ei ollut aivan sitä, mitä sen olisi pitänyt olla. Muutenhan tää päivä oli ihan nappipäivä, toivottavasti huomisestakin tulisi hyvä!